Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Hillitsemättömät tunteet vievät turmioon

Elokuva Anna Karenina pohjautuu Leo Tolstoin klassikkoromaaniin, joka julkaistiin osissa vuosina 1875–1877. Kirja kertoo kahdesta romanssista: Anna Kareninan ja kreivi Vronskin sekä Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskin. Elokuva puolestaan painottuu Annan (Keira Knightley) ja Vronskin (Aaron Johnsson) suhteen kuvaamiseen.

Anna Karenina on naimisissa korkea-arvoisen pietarilaisen, tärkeisiin töihinsä kaulaansa myöten uponneen virkamiehen Aleksei Kareninin (Jude Law) kanssa. Vaikka hyväntahtoisessa ja viisaassa miehessä ei ole mitään vikaa, platoninen suhde ei tyydytä Annaa. Avioliitto on rakkaudeton ja nuorena pakosta solmittu, eikä varallisuus ei pysty korvaamaan aidon tunteenpalon ja onnen puuttumista. Kun Anna tapaa komean, intohimoisen ja aidosti välittävän kreivi Vronskin, on kieltäymys mahdotonta.

Tunteet pauhaavat Anna Kareninan elokuvasovituksessa yhtä lujaa kuin elokuvan upea ja dramaattinen miljöö vaikuttaa katsojaan

Pari syöksyykin valkokankaalla sellaisen onnettoman rakkausdraaman syövereihin, ettei tarinalla voi ollakaan muu kuin onneton loppu. Annan ja Vronskin rakkaus on tuomittu 1800-lukulaisen venäläisen yhteiskunnan kahleisiin, jossa miehen avioliiton ulkopuoliset suhteen ovat sallittuja, kuten Anna veljellä Stivalla (Matthew Macfadyen), mutta jossa naisen kielletty rakkaus pilaa hetkessä koko elämän. Kun salasuhde tulee ilmi, Pietarin ahdasmieliset seurapiirit tuomitsevat ja sulkevat Anna yhteisön ulkopuolelle. Sen sijaan Stivan naisseikkailut hyväksytään itsestäänselvyyksinä, joskin vaimoa säälitellen. Tarina osoittaa, ettei aikalaisilla ollut minkäänlaista käsitystä miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta.

Ohjaaja John Wrightin (Ylpeys ja ennakkoluulo, Sovitus) teatterimainen lähestymistapa on valkokankaalla virkistävän ja yllättävänkin uudenlaista. Kulissien vaihtuminen ja suuren ihmismassan pyörittäminen jatkuvasti yhä ilmeikkäämmäksi käyvällä näyttämöllä osoittaa ohjaajan valtavaa taituruutta. Myös puvustolla ilotellaan mahtipontisesti. Tunteet sen sijaan pauhaavat yhtä lujaa kuin elokuvan upea ja dramaattinen miljöö vaikuttaa katsojaan.

Kirjan lukeneena voin sanoa, että Anna Karenina edustaa romaania uskollisesti mutta myös tuoreesti vanhahtavan romaanin pölyisiä sivuja tuulettaen. Yhtä kaikki elokuva kuten romaanikin voi edustaa irrationaalisuudessaan myös tätä päivää – hullujen ja itsekkäiden, mutta puhdasta ihmisyyttä kohti pyrkivien tunnemyrskyjen ajattelemattomia seurauksia.

Janina Jokimies

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)