Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden lehti

Verkko-Kieleke
Kotileikkejä

1.

Tässä on Inke. Inke on nyt viisitoista vuotta. Inkellä on kamelinruskea tukka ja mudan väriset silmät. Inkellä on myös vihreäsankaiset silmälasit, koska Audrey Hepburn ja oranssia huulipunaa, vaikka oranssi olikin jo viime kevään väri (mutku se on silti nättiä!). Inke tulee aivan tavallisesta perheestä, johon kuuluu Bionicle-pikkuveli Eetu, nuttura-korkolappu-sihteeri-äiti Pia ja perjantaipullo-insinööri-isä Janne.

Vuosi sitten Inkellä oli kapinavaihe, jolloin hänen tukkansa oli yhtä musta kuin hänen sielunsa ja hän kuunteli Sakaraa ja Mokomaa ja hän halusi muuttaa omilleen, koska eilinen kylmä pizza ja tupakantuoksuinen suudelma olivat hänestä kiinnostavampia kuin tuoreet vohvelit ja ikipuhtaat lakanat. Inke asuu keltaisessa puutalo-osakkeessa Portsassa, pienessä seitsemän neliön huoneessa, ja seinän toisella puolella hänen veljensä maalaa Warhammereita. Nyt Inke kuuntelee jälleen PJ Harveyta, Les Corps Mince De Francoisia ja Lily  Allenia, mutta itkee silti salaa Maidenien tahtiin. Inke haaveilee Aasiasta ja vapaaehtoistyöstä merikilpikonnien parissa, koska Jaques Cousteau ja se pipo, ahhhh!

Nyt Inke menee kauppaan viuh viuh avautuvat liukuovet lämpimään ja Inke ostaa vain terveellisiä juttuja koska se on hyväksi ja kesäkin! Sitten Inke syö avocadoja ja katsoo Gossip Girlin eikä usko, että Blair ja Chuck, ei näin! Inspiroituu hiuspannoista ja punaa jälleen huulensa, tällä kertaa burgundilla (hän näki sen lehdessä).

Sitten Inke lähtee kirjastoon ja fiuuuuu on kaatua liukkaalla, onneksi poika tarttuu kiinni, katseet kohtaa ja hymyjä vaihdetaan. Muovilaukun sisältö vierii autotielle asti, mutta poika kerää jokaisen huulirasvan, buranapurkin, Rouge Noir –kynsilakan ja mainoskynän. Inke valitsee hyllystä levyjä kannen perusteella ja kuvittelee, kuinka juhannushäät ja poika ja pioneja kimpussa, neilikoita hiuksissa.

2.

Tämä tässä on Tommi. Tommi ei haaveile mistään eikä usko enää Jumalaan, vaikka hymyilee aina mummon enkeli-kynttilöille ja raamatunsäkeille onnittelukorteissa. Tommi pitää kovalevynsä tasaisesta hurinasta, typeristä listauksista ( Top 10 vuoden HULVATTOMIMMAT uutismokat), Avarasta Luonnosta ja sudokuista. Tommia ärsyttää äiti, joka ei osaa kuin vaahdota koulumenestyksestä, lukion EHDOTTOMASTA TÄRKEYDESTÄ, blaablaablaa @€%& !! (ja uudesta miesystävästä joka on niiiin paljon fiksumpi ja aikuisempi ja järkevämpi kuin isäsi). Häntä vituttaa myös isä, joka ei yhtään tunne syyllisyyttä, niin kuin kunnollisen avioerovanhemman pitäisi, vaan antaa vain halpoja lahjoja ja tyhjiä lupauksia.

Sitten keskellä katua Tommin syliin tippuu enkeli. Kultatukka, runotyttö, eloveena. Sanoi nimekseen Inke. Eikä Tommi voi muuta, kuin kerätä kaiken rohkeutensa ja pyytää numeroa, sillä tämän on oltava kohtalo, johdatus, tarkoitus. Nyt Tommi painelee näppäimiä hikisin sormin. Yksi näppäin kerrallaan, kunnes viesti on valmis, lukee viestin kertaalleen läpi ja lisää perään hymiön. Tommi tuijottaa ruutua adrenaliinia korvissa. Sitten hän poistaa hymiön (sen, jossa on kaksoispiste ja sulku kiinni-merkki, ei sellainen, jossa on yhdysmerkki nenänä) ja painaa send. Hän joutuu odottamaan hetken, jonka aikana hän tarkistaa puhelimensa kolmesti, sillä hän oli selvästi kuulevinaan viestin. Takaisin tulee viesti vihdoin, jossa on hymiö perässä. Voi paska.

3.

Tommi keittää kupin liian vahvaa kahvia ennen iltaa. Vaihtaa sukat ja taustakuvansa ja käy Stockmannin hajusteosastolla ruiskuttamassa vähän Dieseliä ja matkalla osa hänen tuoreesta rohkeudestaan karisee, kun hän katsoo David Beckhamia poseeraamassa valtavassa alusvaatemainoksessa, mutta muistuttaa itselleen, että Jude Lawkin (maailman seksikkäin mies ainakin kahdesti) on tosi lyhyt. Tommi päättää vakaasti myös, ettei aio puhua Inkelle vielä ainakaan MITÄÄN:

hänen haxaamastaan Xboxsista,
lukemastaan artikkelista kuun vaihtoehtoisesta syntyteoriasta,
depression vaikutuksista hänen uravaihtoehtoihinsa
tai valokuidun asentamisen tuomista mahdollisuuksista.

Tommi päättää, että tänä iltana hän herää uudestaan henkiin joka kerta, kun huomaa kaatuneensa. Nyt expataan.

4.

Inke harjaa kulmat ja ripset ja hiukset, jotka saavat rusetteja koristeeksi, eikä ajattele, mitä hänen isänsä sanoisi nähdessään TUON hameen TUOSSA pakkasessa. Kuitenkin hän varmistaa, että vanhempien huomio on tiukasti Salkkareissa, kun hän livahtaa ulos. Inke unohtaa pipon kotiin, mutta kauneuden tähden! Ja Kinopalatsin vessajono ulottuu monia metrejä ulos naistenhuoneesta.  Inkeä harmittaa, ettei hän käynyt kotona pissalla ja ristii jalkansa. Popcornien voimauste on loppu, mutta Inke ajattelee suloisia suudelmia, joita on mahdollisesti tiedossa, joten mikään ei estä Inkeä nauttimasta Tommin kyljen lämmöstä ja elokuvan lemmenkohtauksista, jolloin hän tuntee alapäänsä kihelmöivän suloisesti. Silloin hän huomaamattaan puristaa pojan käsivartta hieman kovempaa.

Samalla Tommi miettii näitä asioita:

Miltä Inke mahtaa näyttää aamuyöllä keittiön pöydän ääressä, teemuki kädessä (ehkä se, jossa lukee Porin Prikaati), vailla rihman kiertämää…
Kuinka pitkään kestää kunnon, hollywoodilainen suudelma, ja voiko siinä hengittää samalla…
Minne hän mahtoi jättää sen lääkereseptin ja huomaako Inke sen…
Kauanko yksi seksikohtaus VOI KESTÄÄ HELVETTI.

Sitten voidaan vähän hypätä, sillä ei teidän tarvitse tietää siitä, kuinka Inke naurahti tarpeeksi äänekkäästi hi-hih totta kai väärään aikaan vääränä hetkenä, kun Tommi etsiskeli kukkaroaan kahvilassa ja samalla kondomi putosi maahan, ja voi mikä nöyryytys ja katseet ja se hihitys, eikä poika uskaltanut enää katsoa tyttöä silmiin, tai olla lähellä ja tuijotti lähinnä ylihintaista chai latteaan ja kynsiään, jotka hän oli hermostuneena pureskellut olemattomiksi jo ennen alkutekstejä. Sitten Inkestä tuntui aivan hirmuisen tyhmältä, eikä hän uskaltanut pyytää anteeksi, kun siitä oli jo kulunutkin niin paljon aikaa ja hän kuulostaisi kuitenkin ihan tyhmältä ja mikä hitto poikia oikein vaivaa. Ja vaikka Inke kävi mielessään läpi kaikki parhaat romanttiset komediat, hän ei löytänyt yhdestäkään sopivia sanoja. Ei tarvitse mainita sitäkään, kuinka Inke turhautui ja hieman suuttui ja ahdistui ja tilasi itselleen aivan liian kalliin jälkiruuan ja Tommi joutui käyttämään bussirahansa maksaakseen sen, ja oli vielä jättänyt pipon kotiin, koska se oli Haloselta, eikä hänellä ollut pitkiä kalsareitakaan.

Aivan liian ikävää olisi kertoa myös siitä, kuinka molemmat kävelivät hieman apeina koteihinsa ja Tommi vannoo, että anti olla viimeinen kerta, tästä lähin tapailen viherkasvejani ja Inke vannoo ettei muuten enää tapailisi amiksia, tästä lähin vain ylioppilaita, jotka muistavat sentään laittaa leggingsit alle.

5.

Inke laittaa yöllä kotiin tultuaan huoneensa television (valkoinen LG) auki ja sieltä tulee Ellen DeGeneres ja sanotaan, ettei saa heti luovuttaa ja että pitää TAISTELLA, ja koska rakkaushan on sokeakin, eikös? Ja Titanicin Rose ja Jack olisivat varmasti selvinneet jos vain Rose ei olisi ollut niin itsekäs narttu ja vallannut koko puu-pelastuslauttaa itselleen! Siksi Inke tarttuu puhelimeen ja näppäilee kiitokset illasta ja nähdäänpiantaaseikösblaablaahyvätyöt.

Tommi nostaa päätään tyynystä ja huomaa tekstarin ja lukee sen ja hymyilee ja vaipuu taas uneen, mutta pyyhkii sitä ennen vähän silmiä ja juo vettä.

6.

Viikon kuluttua Inke on niellyt ylpeytensä ja hän päättää kutsua mahdollisesti-toivottoman-Tommin tänään seurakseen ruotsalaiseen massasisustuskauppakeskukseen, Ikeaan, sillä hänestä poika ansaitsee vielä yhden mahdollisuuden todistaa olevansa oikeasti Inken sielunkumppani, hänen elämänsä puuttuva pala ja prinssi sammakon vaatteissa.

Sinikeltaiset liput roikkuvat laiskoina tangoissaan. Tommi on skeptinen massatuotannon, labyrintti-ostosparatiisin ja halpojen vanerikalusteiden suhteen, mutta onhan Inke täällä. Tyttö on myös luvannut hänelle lihapullia ranskanperunoilla hyvitykseksi viime kerrasta. Tommi ilmoittaa kuitenkin ylpeänä, että hän tarjoaa sitten jätskit ja hodarit. Ikkunanpesuprojekti oli vihdoinkin poikinut tuloja.

Sisällä tavaratalossa avautuu maailma täynnä sisustustyynyjä, valmisverhoja, viherkasveja, energiansäästölamppuja, pehmoleluja, karkkivuoria ja niitä lihapullia. Tommin näkökulmasta halli on täynnä krääsää, romua ja roskaa, Inke taas löytää tulevaisuutensa, identiteettinsä, persoonallisuutensa ja itsetuntonsa. Ja ne ovat isoja sanoja.

Vaikka Tommille tuottaa aluksi suuria vaikeuksia pysyä Inken perässä, tämän poukkoillessa sohva-sänky-lipasto-viidakossa ja ihastellessa aaah, noita kauniin herttaisia kukkakuoseja ja voih, miten suloisia vaaleanpunaisia baarijakkaroita, löytää poika kuitenkin pian itsensä kärryjen takaa miettimästä:

Mikä lattiamateriaali olisi akustisesti paras olohuoneeseen?
Kuinka johtoviidakko kesytettäisiin enemmän siedettäväksi juuri noilla johtokoteloilla…
Miten Inken tukka läikehtiikin noin kultaisena tänään?
Mikäköhän näistä olisi energiatehokkain liesituuletin Inken ja Tommin tulevaisuuden keittiöön?

Äkkiä heidän edessään loistaa halogeenein valaistu aikuisuus ja vuosi 2023.

Inke ja Tommi törmäävät sisustuskaupan lavastekotiin. Alkukankeus karisee, maailmat kohtaavat, sielut yhdistyvät, mielet henkistyvät ja sanat katoavat molempien kasvoilta.

Täällä asuvat Inke ja Tommi Von Granlund-Beckham. Neljäkymmentäkahdeksan neliötä taivasta. Tammiviiluparketti. Leveät ikkunalaudat ja täyskiiltävät keittiön ovet. Valkoiset, tietysti. Laajakuvatelevisio ja kampauspöytä. Elegantti, näppärä ja valoisa tilaratkaisu. Tilaa harrastuksille, vieraille ja jälkikasvulle. Tilaa elämälle.

Juuri kun tavarataivaan kaiuttimista soivat kuulutusäänet ja väsynyt nainen horisee jotain sekavaa sulkemisesta, löytävät Inke ja Tommi jokaisen unelmansa pakattuna reiluun neljäänkymmeneen neliöön. Inke koskettelee nukkekotinsa jokaista kaappia ja ovea, kuin peläten avata niitä löytääkseen vain tyhjiä laatikoita. Metallia, puuta, pyökkiä ja muovia. Tommi ihmettelee täydellisen kodin täydellistä olemusta. Aivan kuin se olisi odottanut heitä puhtaana, koskemattomana, täydellisenä. Asumaan ja elämään. Hän perehtyy lavastettuihin luistimiin ja levyhyllyihin. Uneksii taustamusiikista ja ruuan tuoksusta.

Inke ja Tommi kohtaaavat valkealla lastulevysängyllä, joka jaksaa kuin jaksaakin, Tommin epäilyistä huolimatta, kantaa heidän painonsa. He suutelevat ensimmäistä kertaa kukkakuosilakanoiden keskellä ja ristivät kätensä. Tommi kuuntelee villisti sykkivää pojansydäntään ja Inken rauhallista hengitystä. Inke miettii, miksei hän voisi olla jo kaksikymmentäkuusi vuotta vanha. Kun he viimein heräävät, kello kaksikymmentäkolme, on tavaratalo mennyt kiinni ja kaikkialla on hiljaista ja pimeää.

7.

Halogeeniparatiisi sulaa heidän ympäriltään, kuin kermakakku auringonpaisteessa. Äkkiä Inke huomaa, ettei vessassa ole vessapaperia. Hän kompuroi pimeässä eteiseen kävelläkseen ulos ovesta, mutta huomaa, että joku on lukinnut sen ulkoapäin. Tommi alkaa etsiä ikkunoita ja huomaa, ettei asunnossa ole ainuttakaan. Vain muovilasia ja maisemakuvia. Paniikki hiipi hikipisaroin ja sydämentykytyksin Tommin ja Inken jännittyneisiin kehoihin. Tommi tarttuu  keittiön muovituoliin ja rysäyttää sen ulko-oven läpi, jolloin oven lastulevyranka murtuu ja hajoaa. Tommin ylpeys ja helpotus kestävät vain hetken, sillä äkkiä korviavihlova sireeni pärähtää soimaan.

WOOOUUU-WOOOOOUUUUU-WOOOOUUU

PIRRRRR-PIRRRRR-PIRRRRR

Sisustustavaratalon yövartija juoksee paikalle taskulampun ja pippurisumutteen kanssa. Inke ja Tommi saatetaan kyynärvarresta kovakouraisesti riuhtoen vartijakoppiin. Kysymyksiä. Lisää kysymyksiä. Muutama puhelinsoitto ja musta maija hetkessä paikalla. Virkapukuja ja kurttuisia otsia.  Nöyryytys, pala kurkussa ja möykky vatsassa. Itkuinen äiti ja ankara isä. Eikai meidän poika. Eihän meidän tyttö…

Viikon kuluttua Inke istuu edelleen arestissa ja kirjoittaa paperikirjettä, sillä hänen puhelimensa on takavarikoitu toistaiseksi. Hänen hiuksensa ovat pitkästä aikaa saparoilla, eikä hän silti tunne oloaan lapselliseksi, vaan jotenkin isommaksi.

Hei Tommi !

Olen alkanut taas leikkiä pikkuveljeni kanssa.

Vilma Ala-Tuuhonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>

Toimitus

Toimitus:
kieleke[at]lists.utu.fi

Kielekkeen päätoimittajat:
Karoliina Posti (kaepos)
Noora Vesterinen (nomave)
Iida Virtanen (iijovir)