Rakkaus jättää ja lempikin pettää, yksityisauto vaan hylkää ei kettään!

13.04.2012 at 20.55

Moni asia on nykyään todella kapitalistista, egoistista, so last week tai muuten vaan vähän out. Asioihin, jotka puolestaan ovat tällä hetkellä muodikkaita ja in, kuuluvat mm. kotoilu, kierrätys, kukkahattutäteily, kimppakyydit ja varmasti moni muukin k-alkuinen hössötys. Itsekin kannatan vihreiden arvojen vaalimista noin 90 prosenttia valveillaoloajastani, mutta meikäläisen erottaa valtavirtapiiperöstä yksi varsin huomattava seikka.

Minä en saarnaa niille, jotka toteuttavat sisäistä kapitalistiaan sen kymmenen prosentin ajan.

Yksi asia, joka saa kerta toisensa jälkeen vereni kiehumaan, on yksityisautoilusta motkotus. Joo, se on vaaraksi ilmastolle. Joo, siihen pitää kiinnittää huomiota. Joo, sitä on humanistin pakko vastustaa vaikka itse matkapahoinvoinneissaan oksentaisi bussin takapenkille joka julmetun ajelulla. Olen samaa mieltä. Paitsi nyt ehkä viimeisestä kohdasta.

Suurena kokonaisuutena ja yhteiskunnan hyvää ajatellen asiaa ei käy kieltäminen, mutta jos joku minulle henkilökohtaisesti alkaa avautua maailmaatuhoavasta huristelustani, alkaa piiperrys tosissaan ottaa kupoliin. Ja se on jännä juttu että lähes poikkeuksetta nämä pätijät eivät a) osaa b) ole älyllisesti kykeneviä oppimaankaan autolla ajamista. Tai sen pahemmin muunkaan moottoriajoneuvon hallintaa. Ei, pyörää ei lasketa vaikka kuinka MOOTTORI OLISIT SINÄ.

Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että jos pitäisi valita muutama objekti, joita kohtaan tunnen varauksetonta rakkautta ja jotka pelastaisin palavasta rakennuksesta, olisi autoni listan kärkisijoilla. Olen sairaalloisen kiintynyt siihen lommoiseen metallikasaan, ja ajan ärsyttävän usein vanhempieni nurkkiin notkumaan vain siksi, että saan viettää tunnin kahdestaan pikku kotteroni kanssa. Koska uskokaa tai älkää arvon arvostelijat, ajaminen on kivaa. Kokeilkaapa joskus. Jonkun muun autolla kuin minun.

Se kliseinen ja paljon puhuttu vauhdin hurma muuten on melko pitkälti paskapuhetta, sillä ajaminen lähes millä tahansa nopeudella tuottaa ajamisesta tykkäävälle rentouttavan zen-olotilan. (Toisaalta olen kyllä vähän jäävi kertomaan asiasta muuten kuin oman autoajeluni pohjalta, sillä vaikka se vaaleanpunainen läpyskä lompakossani antaa minulle valtuudet ohjata myös moottoripyörää, en ole pahemmin koskenut kaksipyöräiseen perseeni kasvettua kevytmoottoripyörästä ulos. Mutta koska tiedän kaiken, väitän motoristien toisinaan tykkäävän myös taajama-alueella huristelusta.) Ajaminen on intensiivinen ja rikastuttava kokemus, josta on mahdollista tehdä suorastaan elämys esimerkiksi musiikin avulla. Ollessani nuori oma kaveripiirini erikoistui paskan musiikin huudattamiseen autossa, nykyään kuuntelen vain hyvää musiikkia joten huudatan sitä autossani. Myös mukahauskat pelit ja leikit saattavat toimia. Siis jos sinulla on matkaseuraa, yksin pelaaminen kun on aika tylsää. Kokeiltu on.

Olen nyt julkisesti julistautunut yksityisten moottoriajoneuvojen käytön puolustajaksi ja autoani rakastavaksi saastaksi. Tarjoan täysin oma-aloitteisesti pääni vadille heti, kun pystyt näyttämään, miten se limited edition keräilykappale jonkun nollabändin esikoislevystä kuljettaa sinut punkkudarrassa hakemaan sitä elintärkeää hampurilaisateriaa.

Miten olla huolettoman seksikäs

18.03.2012 at 06.46

Nyt on paljon asiaa, ota hyvä asento.

Aloitetaanpa määrittelyllä. Huolettoman seksikäs nainen näyttää yhtä aikaa sekä luonnolliselta että flirttailevan vetävältä. Parhaimmillaan saattaa ajatella, että perhana tuo muija on kuuma, mutta ei keksi miksi. Huolettoman seksikäs nainen ei ole pätkääkään pyntätty. Hän vain on. Hänessä on jotain mitä minussa ei sillä hetkellä ole.

Huoleton seksikkyys on tila, johon naiset pyrkivät, mutta johon ei valitettavasti pyrkimällä pääse. Kesällä jokainen hieman ruskettunut ja hieman hymyilevä muikki on huolettoman seksikäs. Mutta entä nyt! Hurmaa nyt sitten kalpeassa kevätvalossa, kun bikinikunto painaa, stressi painaa ja mies ei paina. Aurinko paljastaa hiuksien ja vaatteiden nuhjuisuuden. Yrggh.

Lähdinpä sitten aurinkoisena sunnuntaina tutkimaan kanssasiskojen huoletonta kevätseksikkyyttä. Aloitin projektin jokirannasta. Jokirannan lemppareitani olivat kyllä niin sanotut Golgatan naiset, jotka toivoivat eilisille silmilleen arskoja ja haaroihin housuja. I feel you sisters. (Jatkoilla sitä luulee olevansa Megan Fox, aamulla tajuaa olevansa Mervi Tapola ja kotimatkalla haluaisi olla Näkymätön Ninni.)

Jokirannan huoleton seksikkyys tiivistyikin lopulta pomppiviin poninhäntiin. Voi kuinka muutamat ohi hölkkivät naiset olivat upeita, kun ponnari viuhui, sivulta sivulle. Kivanväriset treenivaatteet piristivät myös.

Huoleton seksikkyys näkyi myös kirjastossa, olin sitten kahvilan tai silent zonen puolella. Tyylikkäitä silmälaseja, kuulaita ihoja ja niitä saamarin huolettomia ponnareita. Mutta ehkä aloin ajautua liian kauas alkuperäisestä aiheesta: katselin tyttöjä kuin haukka ja etsin jokaisesta jotain kivaa piirrettä. Tolla on kivat pisamat, tolla on kiva kaula. Lopetin tsekkailun kun tajusin muistuttavani Börsin naistenkyylääjää. Vain mauton iskurepliikki uupui.

Jatkoin tutkimusmatkaa kaupan kosmetiikkaosastolle. Niitä hiusväripakettien naisia en laskenut huolettoman seksikkäiksi. Ei kenenkään tukka kulje oikeasti niin valtoimenaan. Pakettien kyljessä hymyilevät maukkaat mahongit ja vautsivau-vaaleat tuijottavat kuluttajaa sellaisilla haluan sinua -katseilla. Ei lainkaan huoletonta. Liian tiedostavaa seksikkyyttä.

(Valitsin silti varmuuden vuoksi kauneimmalla naisen naamalla varustetun hiusväripurkin, koska sittenhän minusta tulee yhtä upea.)

Sain onneksi oivalluksen. Kaikki ns. oikeasti puoleensa vetävät naiset olivat keskittyneet muihin hommiin, kun tarkastelin heitä: juoksemisen hyvään fiilikseen, kaverin kanssa rupatteluun tai muistiinpanojen tekemiseen. Ei tähtihymyyn. Periaatteessa huoleton seksikkyys on siis mielentila, ja lähtee hyvästä fiiliksestä.  Huolettoman seksikäs voi olla vain kun unohtaa itsensä ja keskittyy vallitsevaan toimintaan.

Olen tarkastanut ulkonäköäni jatkuvasti kuluneen kuun ajan, niin peileistä kuin ikkunan heijastuksista, vaikka hengaisin missä. Ärsyttävää. Mietin ulkonäköäni myös julkisilla paikoilla lenkkeillessä, vaikka se nyt on epäolennaisin juttu koko hikoilussa. Vielä ärsyttävämpää! Ja minä TIEDÄN, että JUURI SINÄ teet samaa! HELEVETTI MEIDÄN KANSSAMME!

Rentoudutaan siskot, jooko? Anna palaa, pidä hauskaa, ahkeroi, unohda itsesi.

Jos ahdistaa, tee itsellesi jokin pikkujuttu, älä tuki itseäsi pynttäytymällä. Osta se pinkki paita, meikkaa ne silmäpussit piiloon tai laita se tuuhea ponnari. Hei ja lempparikuumat alusvaatteet auttavat. Keskity sitten siihen mitä teet, niin ei jää aikaa miettiä miltä näytät.

Aion kuulostaa elämäntapaoppaalta vielä hetken.  ”Elä hetkessä” on nimittäin tyhmä ja mahdoton sanonta. Älä yritä elää hetkessä, se on aivan liian tietoista.

Heiluta mieluummin poninhäntää.

P.S.

Lupasin raportoida miten viikon kestäneen bongaribingotehtävän kanssa kävi. No huonosti.

Taustatieto ensin. Olemme lanseeranneet kaverini kanssa käsitteen ”Kampus-ihastukset”. Termi kattaa ne tietyt jätkät, jotka ovat yliopistolla aina äärettömän huolettoman seksikkäitä, milloin ja missä ikinä heihin törmääkään. Ihastus on laadultaan hyvinhyvin kevyttä. Viihdyn sinkkuna, haku ei ole päällä. Kampus-ihastusten olemassaolo nyt vain piristää päivää, ja kuningashetki on se, jos joku kiva vaikka moikkaisi.

Ihanan säälittävää! Harmi että en nähnyt bingoviikon aikana yhtäkään Kampus-ihastustani. Okei heitä on ehkä kaksi, mutta silti. Ei kun taisin minä yhden mukavan miekkosen nähdä, mutta bingon voimassaoloaika oli tainnut jo mennä.

Bongaribingon alitajuntainen vaikutus paljastuikin sitten sekavissa merkeissä lauantain valomerkin jälkeen, kun saavuin ystävän kanssa koti-ovelleni, pizzalaatikko pääni päällä.

Kohde: kodin ulko-oven ohi kulkeva miesseurue.
Välimatka: 30 metriä.
Liikehdintä: houkuttelevan kutsuva sormikoukkuliike.
Huuto: “HEEEI PITKÄ SINIHOUSU, LÄHE KAHVILLE!!!”

Sain puhelinnumeron. En aio soittaa. En usko olleeni huolettoman seksikäs siinä kunnossa, tyypillä on pakko olla surkea naismaku.

Pirkon runokorneri: Ei mikään eroottinen runo

17.03.2012 at 06.54

Silmät aukee, särkee pää
Suu on kuiva, jyskyttää
”Missä olen? Mitä tein?
Mistä sain tän kukkalein?”

”Mitä eilen tapahtui?!”
Muistoja ei mieleen ui
Pirkko viereen vilkaisee:
”EI KAI TAAS, v***u jee.”

TAAS on Pirkko bailannut
Mörön sänkyyn raahannut
Miesmaku kun Pirkolla
On lauantaisin kortilla

Pirkko vessaan pakenee
Haaroväli kirvelee
Tukka ihan klimpeillä
Naama punaläikillä

Jok’ikinen sunnuntai
On kuin jouluaatto, kai
Kun ei tiedä mitä lopulta saa
tonttua vai joulusikaa

Pirkko saa aina pettyä
Jos jakaa kännissä lättyä
Aviomiesjahtiin ponnistaa
Mut eipä taida onnistaa

Keneenkään ei Pirkko tyydy
Haukan katse ei silti hyydy
Onkii, nappaa, metsästää
Panee, hylkää – itkettää

Tammikuussa oli yksi ori
Kotipaikka Göteborg
Lensi takas – se sit siitä
Kaukosuhde, ei nyt niitä.

Helmikuussa laskiaista
Pirkko pani paskiaista
Sovinisti röhnöttäjä
Ällö lahna pöhnöttäjä

Maaliskuussa sporttimiestä
Pirkko valui tuskan hiestä
Jyskytti kuin vauhtihullu
Ei ihan viikkoo saikkuu tullu

Huhtikuussa kuka ties
taisi olla neitsyt mies
Palvoi Pirkkoo kuten mekkaa
sessio kesti viisi sekkaa

Toukokuussa isovehkeinen
Oli tosi itsekeskeinen
Suuteli lihaksiaan, tosi somaa:
”Olin BB:s, pidän lomaa.”

Kesäkuussa kesäkuuma
Pirkko taisi olla puuma
Nuorukainen söpö kuin collie
Ihan kuin se Frontside Ollie

Heinäkuussa juntin nappas
Kesken seksin lypsyl rappas
Olihan maalaismurtees charmi
Mut Pirkon paikka ei oo farmi

Elokuussa jokilaivasvengi
Paikalle osui polttarijengi
Sulhoa kutsui aamulla kirkko
Varattuu tuuttaa, kiima-Pirkko

Syyskuussa hevijättiä!
Pirkkoa piestiin kuten rättiä!
Oli isommat rinnat ja isompi tukka
Moshauksen alle jäi Pirkko-rukka

Lokakuussa söpö ujoisuus
Mut niin kaunisko on hiljaisuus?
Ääntä ei kuulu, tunnu ei missään
Ai se laiheliini tuli jo sissään

Marraskuussa bisneksissä
Raha tuoksuu kiveksissä
Mies huusi käskyjä aamukuuteen:
”JATKA TAIKKA VAIHDAN UUTEEN!!!”

Joulukuussa hyvältä näytti
Erittäin hyviä kikkoja käytti
Mut loppuun asti päästy ei:
”Ei kyl mä oon homo, sori hei.”

Pirkko vuottaan muistelee
Takaisin sänkyyn luistelee
Lein pitää vielä kaulassaan
Vaikka on hieman kauhuissaan

Että millainen ukko on peiton alla
Pirkko selvittää asian kurkkaamalla
VOI PERKELEEN PIIMÄ JA HOMEINEN MAITO!
Pirkolla on sängyssään Gorilla. Aito.

Kattele keskenäs!

24.02.2012 at 20.54

Tienaan opiskelujen ohella nuudelirahaa työskentelemällä asiakaspalvelijana. Tai hyvä on, myönnettäköön, olen töissä ihan rehellisenä myyjänä. En ole lehtimyyjiin verrattavan ostaostaostanytpliiiiientäsmitentoiakuankka-kaliiberin tuputtaja, mutta valehtelisin väittäessäni toimenkuvani koostuvan pelkästä kassakoneen kilisyttämisestä ja hyödykkeistä rahastamisesta. Ei, kyllä sitä kauppatavaraa pitää myös ihan rehellisesti myydä.

Tulee vissiin yllätyksenä osalle porukasta, mutta myyjäkin on ihan vaan ihminen. Mitä nyt ehkä keskivertoa puheliaampi perusjamppa. Tämä fakta tuntuu tuottavan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia turkulaiskansalle, joka on kyllä tylyydessään aivan omaa luokkaansa. Ja tämä on sentään syntyperältään satakuntalaisen neiti-ihmisen mielipide, eivätkä meikäläisetkään nyt varsinaisesti sosiaalisilla taidoillaan loista. Sellainen perusjuttu kuin toisen ihmisen tervehtiminen ei ilmeisesti kuitenkaan ole vakiintunut normi näillä leveysasteilla.

Seuraavassa tilanne elävästä elämästä ja meikäläisen normipäivästä työmaalla. Minä: ”Hei!” Liikkeeseen juuri kävellyt asiakas: ”Hmmph. Katellaan.” No voi jumaliste, kattele keskenäs. Onhan tämä kieltämättä edistystä siihen aikaan, jolloin olin töissä kotipaikkakuntani supermarketissa ja tervehdykseeni sain vastaukseksi ”muovipussi”, mutta kyllä tässäkin vähän olisi parantamisen varaa. Koska rakkaat kanssaeläjät ja tyhjänpäiväiset ihmissielut, mennessänne sisään jonnekkin liikkeeseen ja kuullessanne myyjän tervehdyksen hän ei tällä huikkauksellaan ole myymässä mitään. Hän, drum roll, ihan vaan tervehtii kohteliaasti. Ja ollessaan yltiösosiaalinen laumasielu ko. myyjä saattaa kohteliaan lisäksi olla jopa varauksettoman iloinen uudesta ihmiskontaktistaan.

Että jos et ole a) kuuro b) mykkä tai c) kuuromykkä, vastaa sen sinulle tekohymyilevän myyjäshenkilön tervehdykseen. Esim. ”moi” ja ”hei” ovat länsimaisen kulttuurin hyväksymiä vastaustapoja. Tuottaa yllättävän vähän tuskaa ja yllättävän paljon (kohdallasi tosin joskin valheellista) tunnetta ihmisyydestä.

Blogistaniasta päivää

20.02.2012 at 20.29

Blogit ovat nykyään iso juttu. Kaikilla on oma pikku verkkopäiväkirja: naapurin Adalmina-Geraldina-Charlotta ottaa aivan liian kalliilla kameralla kuvia vaatteistaan, em. varhaisteinin äiti julkaisee kolmesti päivässä uuden kanaviillokkireseptin ja äidinäiti puolestaan näyttää, millainen se uusin omin pikku kätösin kudottu villasukkapari onkaan. Tämä kaikki internetin ihmemaahan ängetty turha informaatio on seurausta siitä harhaluulosta, jonka blogien räjähdysmäinen suosio ilmeisesti on synnyttänyt. Jossakin meni tämän viestintyypin kehittämisprosessi vikaan, sillä nyt kaikki maapallolla tallustavat nollataulut ovat alkaneet kuvitella, että heidän elämässään on jotain mielenkiintoista. Ihan ilmaisena vinkkinä voin kertoa että ei muuten ole. Lopeta se paskanjauhaminen ja mene vaikka lenkille.

On minullakin blogeja ollut. Mutta ovat muuten olleet sellaisia nuoren aikuisen aivopieruja että oksat pois. Ja tekstit pois myös, olen sentään oman nolouteni käsittäessäni ymmärtänyt piilottaa hengentuotteeni ihmisten katseilta. Se erottaakin meikäläisen näistä blogistanian tai blogosfäärin (muoti-ilmaisuja, joita tulee tekemäni nollablogitutkimuksen mukaan viljellä mahdollisimman paljon) normipirkoista: minä tajusin olevani nolo, henkkamaukan vaatteitaan kaksi tuntia päivässä kuvaava Adalmina ei ole tajunnut. Ja äiti, joka ostaa lapselleen ammattikäyttöön tarkoitetun kameran näiden rättien kuvaamista varten, on melko varmasti lahjoittanut sen verran huonot geenit, että tuskin pikkuneiti bloggaaja tätä faktaa koskaan tajuaakaan.

Niin että uutta blogia tässä nyt kuitenkin ollaan rinta rottingilla kirjoittamassa ja syytämässä verbaalipökäleitä eetteriin muiden töhnäaivojen rinnalla? Totta munassa ollaan! Rakkauslapseni Mikä minua vitutti tänään -palstan kaunista kulttuuriperintöä jatkaen avaudun maailman epäkohdista myös sähköisen Kielekkeen puolella. Enhän olisi voinut pettää fanejani, joita saamani palautteen mukaan tallustaa opinahjomme käytävillä ainakin kaksi.

Formaatit muuttuvat, nillitys on ikuista.

Miten olla bongari ja piristää arkea mieskomeudella

20.02.2012 at 06.42

Asetin itselleni viikon kestävän Tehtävän, koska A) tarvitsen kevyttä aktiviteettia hardcore-stressiviikon tasapainoksi ja B) näytän vähän Liv Tylerilta uudessa tukassani ja itseluottamus sai kummaa puhtia. Kun yhdistämme tämän klassikkoon ”maanantaina alkaa terveellinen elämä”, hurmaavuuteni nousee loppuviikosta luksuslukemiin. Näin kuvittelen.

Tehtävä: bongaa viikon aikana vähintään yhdeksän (9) miestä, joiden kanssa voisit kuvitella meneväsi kahville. Kahvi tarkoittaa tässä yhteydessä ihan kahvia. Miehet täytyy myös bongata niin, että he huomaavat sinun huomanneen heidät, mieluiten hymyn kera.

Olen Tehtävän tarpeessa, koska vietin ensin viikon risteilyillä ja reiveissä, ja heti perään viikon flunssavuoteeessa. Tarvitsen alkavaan arkeeni ihanien miesten läsnäoloa. Lisäksi haluan olla lähempänä rohkeutta: jos edes vain bongaan potentiaalisia kahvitteluihmisiä, saatan ehkä uskaltautua jonkun kanssa juttusillekin.

On tunnustuksen paikka. En ole koskaan ollut treffeillä sellaisen miehen kanssa, johon täytyisi treffien aikana tutustua. Olen ollut pilke silmäkulmassa muutamilla ravintola- ja elokuvakeikoilla, mutta heppu on jo siinä vaiheessa nähnyt minut alasti. Kukaan ei ole koskaan pysäyttänyt vuokseni bussia kysyäkseen nimeäni. Kukaan ei ole koskaan pysäyttänyt edes pelkästään minua kysyäkseen nimeäni. Onkohan kukaan komea ja tuntematon koskaan edes tullut juttelemaan ilman alkoholin tai kesäfestarien vaikutusta? En usko.

En silti syytä miehiä, minä tässä olen tahvo. Ainakin kolme kaveripoikaani ovat arjen kahvisankareita. He menevät juttelemaan kiinnostavan oloisille tytöille vaikka kassajonossa ja muikit lähtevät kahville Joka Ikinen Kerta. Olisi totisesti jo aika olla se kahvisankari tai se kahvimuikki.

Bongaribingoilijan talviviikko on kiireinen, joten nyt ei ole aikaa vaihtaa naisten kuntosalia yleiseen kuntosaliin tai aloittaa uutta harrastusta. (Ai niin! Käy joskus sillä yliopistoliikunnan jumppatunnilla, jonka jälkeen saliin tulee niitä pitkiä koripalloilijoita). Barney Stinsonin oppityttäret eivät saane tästä mitään irti, koska suunnitelmani on peruskurssin alkeistasolla yksi.

1. KATSO SILMIIN ja HYMYILE, olit missä olit. Älä jumankauta nauta aina käännä sitä katsetta heti pois.

2. Lounasta yliopiston isoimmissa ruokaloissa. Siellä niitä ryhdikkäitä neuletakkiselkiä ja uneliaita pipopäitä vilisee. Ota hyvä tyttöposse messiin, koska sitten pöydässä viihtyy vaivatta vaikka puolitoista tuntia. Poijat syövät vartissa, mikä takaa ruokalan miesheimon tiuhan vaihtuvuuden. Kuvittele vaikka elokuvista tuttua pikaskenaariota: kamera on paikallaan, ihmismeri liikkuu, sinä olet yksin. Paitsi ettet ole nyt yksin, vieressäsi istuvat varmasti ystäväsi Kikka, Kikke ja Kekke-Liisa.

3. Käy kaupassa. Kaikki ovat kaupassa. Asiakkaat ja myyjät. Ehkä bongaribingoon soveltuva mies kurkkii minua takaisin marketin jogurtti- ja maitohyllyjen rakojen takaa. Haluaisin muuten todella tietää, näkeekö sieltä mysteerisen täyttöhuoneen hyllyrakosista hyvin ihmisiä. Elokuvissa ihmisiä katsellaan kirjahyllyjen välistä, miksei koskaan maito- ja jogurttihyllyjen välistä? Jos olet löytänyt elämäsi rakkauden tai edes hei pelkkää seksiä sieltä väliköistä, ilmoita minulle.

4. Käy jokirannassa sunnuntaikävelyllä. Viritän ulkoisen Liv Tylerimäisyyteni huolettoman ultakuumaksi (osta huulipuna) ja käppäilen helmikuisten hankien ja auringonsäteiden raikkaudessa. Voisin ottaa myös mukaan termarillisen kahvia (osta termari) ja istua penkillä. Nyt tosin tajusin, että mieskohderyhmäni on ehkä krapulassa sunnuntaisin ja saatan joutua valvomaan jokirantaa yksin pariskuntalenkkeilijöiden terhakan käynnin ympäröimänä.

5. Kirjastot. Kyllä. Eiköhän tämä tästä.

Kahvinkuumaa bingoviikkoa kaikille