Miten olla huolettoman seksikäs

18.03.2012 at 06.46

Nyt on paljon asiaa, ota hyvä asento.

Aloitetaanpa määrittelyllä. Huolettoman seksikäs nainen näyttää yhtä aikaa sekä luonnolliselta että flirttailevan vetävältä. Parhaimmillaan saattaa ajatella, että perhana tuo muija on kuuma, mutta ei keksi miksi. Huolettoman seksikäs nainen ei ole pätkääkään pyntätty. Hän vain on. Hänessä on jotain mitä minussa ei sillä hetkellä ole.

Huoleton seksikkyys on tila, johon naiset pyrkivät, mutta johon ei valitettavasti pyrkimällä pääse. Kesällä jokainen hieman ruskettunut ja hieman hymyilevä muikki on huolettoman seksikäs. Mutta entä nyt! Hurmaa nyt sitten kalpeassa kevätvalossa, kun bikinikunto painaa, stressi painaa ja mies ei paina. Aurinko paljastaa hiuksien ja vaatteiden nuhjuisuuden. Yrggh.

Lähdinpä sitten aurinkoisena sunnuntaina tutkimaan kanssasiskojen huoletonta kevätseksikkyyttä. Aloitin projektin jokirannasta. Jokirannan lemppareitani olivat kyllä niin sanotut Golgatan naiset, jotka toivoivat eilisille silmilleen arskoja ja haaroihin housuja. I feel you sisters. (Jatkoilla sitä luulee olevansa Megan Fox, aamulla tajuaa olevansa Mervi Tapola ja kotimatkalla haluaisi olla Näkymätön Ninni.)

Jokirannan huoleton seksikkyys tiivistyikin lopulta pomppiviin poninhäntiin. Voi kuinka muutamat ohi hölkkivät naiset olivat upeita, kun ponnari viuhui, sivulta sivulle. Kivanväriset treenivaatteet piristivät myös.

Huoleton seksikkyys näkyi myös kirjastossa, olin sitten kahvilan tai silent zonen puolella. Tyylikkäitä silmälaseja, kuulaita ihoja ja niitä saamarin huolettomia ponnareita. Mutta ehkä aloin ajautua liian kauas alkuperäisestä aiheesta: katselin tyttöjä kuin haukka ja etsin jokaisesta jotain kivaa piirrettä. Tolla on kivat pisamat, tolla on kiva kaula. Lopetin tsekkailun kun tajusin muistuttavani Börsin naistenkyylääjää. Vain mauton iskurepliikki uupui.

Jatkoin tutkimusmatkaa kaupan kosmetiikkaosastolle. Niitä hiusväripakettien naisia en laskenut huolettoman seksikkäiksi. Ei kenenkään tukka kulje oikeasti niin valtoimenaan. Pakettien kyljessä hymyilevät maukkaat mahongit ja vautsivau-vaaleat tuijottavat kuluttajaa sellaisilla haluan sinua -katseilla. Ei lainkaan huoletonta. Liian tiedostavaa seksikkyyttä.

(Valitsin silti varmuuden vuoksi kauneimmalla naisen naamalla varustetun hiusväripurkin, koska sittenhän minusta tulee yhtä upea.)

Sain onneksi oivalluksen. Kaikki ns. oikeasti puoleensa vetävät naiset olivat keskittyneet muihin hommiin, kun tarkastelin heitä: juoksemisen hyvään fiilikseen, kaverin kanssa rupatteluun tai muistiinpanojen tekemiseen. Ei tähtihymyyn. Periaatteessa huoleton seksikkyys on siis mielentila, ja lähtee hyvästä fiiliksestä.  Huolettoman seksikäs voi olla vain kun unohtaa itsensä ja keskittyy vallitsevaan toimintaan.

Olen tarkastanut ulkonäköäni jatkuvasti kuluneen kuun ajan, niin peileistä kuin ikkunan heijastuksista, vaikka hengaisin missä. Ärsyttävää. Mietin ulkonäköäni myös julkisilla paikoilla lenkkeillessä, vaikka se nyt on epäolennaisin juttu koko hikoilussa. Vielä ärsyttävämpää! Ja minä TIEDÄN, että JUURI SINÄ teet samaa! HELEVETTI MEIDÄN KANSSAMME!

Rentoudutaan siskot, jooko? Anna palaa, pidä hauskaa, ahkeroi, unohda itsesi.

Jos ahdistaa, tee itsellesi jokin pikkujuttu, älä tuki itseäsi pynttäytymällä. Osta se pinkki paita, meikkaa ne silmäpussit piiloon tai laita se tuuhea ponnari. Hei ja lempparikuumat alusvaatteet auttavat. Keskity sitten siihen mitä teet, niin ei jää aikaa miettiä miltä näytät.

Aion kuulostaa elämäntapaoppaalta vielä hetken.  ”Elä hetkessä” on nimittäin tyhmä ja mahdoton sanonta. Älä yritä elää hetkessä, se on aivan liian tietoista.

Heiluta mieluummin poninhäntää.

P.S.

Lupasin raportoida miten viikon kestäneen bongaribingotehtävän kanssa kävi. No huonosti.

Taustatieto ensin. Olemme lanseeranneet kaverini kanssa käsitteen ”Kampus-ihastukset”. Termi kattaa ne tietyt jätkät, jotka ovat yliopistolla aina äärettömän huolettoman seksikkäitä, milloin ja missä ikinä heihin törmääkään. Ihastus on laadultaan hyvinhyvin kevyttä. Viihdyn sinkkuna, haku ei ole päällä. Kampus-ihastusten olemassaolo nyt vain piristää päivää, ja kuningashetki on se, jos joku kiva vaikka moikkaisi.

Ihanan säälittävää! Harmi että en nähnyt bingoviikon aikana yhtäkään Kampus-ihastustani. Okei heitä on ehkä kaksi, mutta silti. Ei kun taisin minä yhden mukavan miekkosen nähdä, mutta bingon voimassaoloaika oli tainnut jo mennä.

Bongaribingon alitajuntainen vaikutus paljastuikin sitten sekavissa merkeissä lauantain valomerkin jälkeen, kun saavuin ystävän kanssa koti-ovelleni, pizzalaatikko pääni päällä.

Kohde: kodin ulko-oven ohi kulkeva miesseurue.
Välimatka: 30 metriä.
Liikehdintä: houkuttelevan kutsuva sormikoukkuliike.
Huuto: “HEEEI PITKÄ SINIHOUSU, LÄHE KAHVILLE!!!”

Sain puhelinnumeron. En aio soittaa. En usko olleeni huolettoman seksikäs siinä kunnossa, tyypillä on pakko olla surkea naismaku.