Pirkon runokorneri: 9/10

03.01.2014 at 22.55

 

”Aaa. Okei. Joo, kyl me, pahoin pelkään”

Taas vastaan yhteen kumaraselkään

Mies heräsi, istui, kyyristyi

Näin yö jälleen aamuksi mykistyi

Ja nyt hän palaavaa muistia vieroen

Torjuu syntipäätään hieroen

 

Käännät kämmenet silmiäs päin

Minä nuo samat kymmenen näin

Kun yöllä kirkkailla tarkasti

Kumpikin kurkkuaan kirkasti

 

Silloin ne olivat valloillaan

Minuun mieltyneet, ihooni kallellaan

Nyt tuomitset ne saasteeksi

Kaikki kohmeessa, menköön raasteeksi

 

Mut hei,

on aika hyvä prosentti tässä

Onhan vapaus sormista yhdeksässä

Vain nimetön yksin syypääks jää

Kun seuraa ja mukana hengittää

niskassani, hiuksissani,

huulissani, poskissani

selälläni, mahallani

kasvoillani, kontillani

 

-

 

No,

ota kätesi, mees jo kylppäriä päin

Voin vääntää hanan auki valmiiksi. Näin.

Nyt pese hyvä mies, saippualla

Kuuraa sormus, likaa on senkin alla

 

Mutta älä nyt sahaa nimetöntä pois

Puuttuva sormi epäilyn herättää vois

Ja parempi ettet ala kotona itkeä

Omaatuntoa on tosi helppo katkoa, kitkeä

 

Tietkö,

teitä nimettömiä alkoi jo sen verran olla

Että kirjaa pidin Excel-taulukolla

Mut siis älä huoli, en sitä julki pistä

On minulla muunkinlaista tekemistä

 

Joo en tiedä miltä sinusta tuntua mahtaa

Mut sen voin sanoa kun morkkistasi vahtaa

Että ovat ne muutkin pärjäilleet

Joskus jopa uusiksi kerjäilleet

 

Mut jos ei nyt muuta, niin tässä pyyhe ja Axe

Buranan laitoin tohon kahvin taakse

En muista pahalla, älä sinäkään

Oli minunkin syy, sillä en vieläkään

Ole oppinut miehistä tunnistamaan

Milloin sormista omaks en saa ainuttakaan