Kun rakkain puukottaa selkään: Tarina siitä, kun ruoka alkoi vituttaa

15.12.2013 at 22.42

Ruoka on ihana asia. Rakastan ruokaa enemmän kuin lähes mitään muuta tässä maailmassa. Olen monesti pohtinut, miten halvempaa ja helpompaa eläminen olisi, jos sitä vain söisi elääkseen. Tiedättehän, vetäisi pakolliset ateriat silloin kun kello näyttää sopivaa hetkeä ja jatkaisi menoa sen kummempia miettimättä.

Mutta ehei. Meikä suhtautuu ruokaan hyvin intohimoisesti, ja jokainen ateria on jumalanpalvelusta vastaava pyhä toimitus. Onnistuneet nuudelit saavat auringon paistamaan räntäsateessakin; vastaavasti mikään ei saa mieltä niin mustaksi kuin koko iltapalahetken raunioittanut homeinen leipä.

 ruokablogi1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

(kuva someecards.com)

Tai siis ei saanut. Sillä takana ovat ne ajat kun ruoka oli pelkkä nautintoaine. Kaukana on se todellisuus, jossa suklaa oli vain iltapäivälehden keskiaukeamatytön salainen pahe ja olut joko lähikaupasta haettua ykköstä tai kolmosta. Ruoka on jostain syystä noussut sairaalloiseen pyhän objektin asemaan, josta on kaukana kaikki se viaton hedonismi, jota tavallinen hampurilaisenhalaaja itsessään tunnistaa. 2010-luvulla ruokaan on alettu suhtautua niin äärimmäisen pakkomielteisesti, että Mussolini alkaa vaikuttaa söpöltä pupujussilta näiden uuden vuosituhannen kiihkoilijoiden rinnalla. Ruokaa on alettu käyttää aseena sosiaalipoliittisessa sodankäynnissä, eikä kenelläkään ole enää kivaa. Katsotaanpa hieman tarkemmin, mikä kaikki tässä konseptissa nyt onkaan pielessä.

1. Pakkohan tämä on laittaa heti ensimmäiseksi. Kyllä te tiiätte. Siis ruoka ja sosiaalinen media. Jostain avokadopastan ja brunssien synnyttämästä talousjätteestä on syntynyt ilmiö, joka on yhtä massiivinen kuin järjetönkin. Tässä heinäsirkkoja seuranneessa vitsauksessa ihmiset ottavat ruoka-annoksistaan kuvia ennen kuin voivat aloittaa syömisen, ja Instatwitterbookit ovat täynnä kuvia Pirkkojen kaurapuuroista, vaikka ketään ei kiinnosta. KETÄÄN. EI. KIINNOSTA. Ainoa edes etäisesti ruokaan liittyvä julkaisu, jonka haluan nähdä, on potentiaalinen kuva siitä hetkestä kun Gordon Ramsay lävistää sydämesi japanilaisella kokkiveitsellä.

Ihmiset yrittävät kiillottaa omaa tekaistun kiinnostavaa julkisuuskuvaansa postaamalla fanaattisesti kuvia brunssimunista ja skumppalaseista. Kieltämättä ihan taktinen veto, mutta ikävä tosiasia kylläkin on, että kaikilla paskasti kasatuilla rakennelmilla on tendenssi murtua jossain vaiheessa. (Ks. esim. Berliinin muuri tai Neuvostoliitto.)

 ruokablogi2

 

(kuva jostain meemisivustolta jota en enää muista, googlaa ite)

 2. Trendidieetit ja superfoodit. Eipä vissiin paljon ketuta mennä ostamaan lähikaupasta ruisleipää, kun leipähyllyltä ei löydy kuin VÄHÄHIILARISTA LEIPÄÄ MIKÄ KYLLÄ MAISTUU IHAN OIKEELTA LEIVÄLTÄ. Ei maistu. Ei muuten todellakaan maistu.

 Nykypäivänä saat vieroksuvia mulkaisuja tilatessasi kahvilasta kahvia ihan tavallisella kevytmaidolla ja pullaa ihan vaan pullana. Maidon kun pitää olla superhyperproteiinipitoista koska protsku on <3 <3 <3 ja pullaa ei vaan syödä, koska siinä on hiilareita ja gluteiinia. Lettuja saa paistaa vain banaaneista ja proteiinilisäjauheista ja avokadopastaa tehdään pelkästä avokadosta, koska pasta nyt vaan on saatanasta. Oikeastaan edellisessä kappaleessa mainittu leipähyllykin pitäisi poistaa jokaisesta ruokakaupasta. Ravintopätijät lietsovat vihaa ja syyllisyyttä, ja meno enteilee vähintäänkin sisällissotaa. Maailma, miksi olet pilalla, niin kovin pilalla?

 ruokablogi3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

3. Ruuan hinta. Tässä on taas niitä asioita, joiden ansioista suomalainen yhteiskunta saa ihan tosissaan taputtaa itseään olalle. Sen kuuluisan ruokakorin hinta nousee tasaiseen tahtiin vaikka tulot ja tuet pysyvät korkeintaan samoina kuin ennenkin. Ja jotta tuska ei missään nimessä pysyisi millään muotoa siedettävän kivun rajoissa pyritään julkisuudessa muistuttamaan tästä hinnannoususta mahdollisimman usein ja näyttävästi. ETTÄ VOI LUOJA KUN SULLAKAAN RAKAS LUKIJA EI OO ENÄÄ RAHAA OSTAA JUUSTOA. Olen hämmentynyt. Mihin tällä pyritään? Tulee vähän sitä luonnonvalintaa, kun vihaiset kansalaiset repivät toisiltaan päät irti ja itseltään sydämet rinnoista?

ruokablogi6

 

(kuva Aamulehti)

ruokablogi4

(kuva Helsingin Sanomat)

Yhteiskunta, haista paska.

No niin, eiköhän pointti tullut selväksi tälläkin kertaa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka olen sekä kunniallinen kansalainen että yhteiskunnan tukipilari, olen kuitenkin ennen kaikkea bloggaaja ja sosiaalisen median kiintotähti. Tästä syystä haluankin päättää teesini täydellisesti aseteltuun ruokakuvaan omasta ateriastani. I rest my case.

 ruokablogi5