Rakkaus jättää ja lempikin pettää, yksityisauto vaan hylkää ei kettään!

13.04.2012 at 20.55

Moni asia on nykyään todella kapitalistista, egoistista, so last week tai muuten vaan vähän out. Asioihin, jotka puolestaan ovat tällä hetkellä muodikkaita ja in, kuuluvat mm. kotoilu, kierrätys, kukkahattutäteily, kimppakyydit ja varmasti moni muukin k-alkuinen hössötys. Itsekin kannatan vihreiden arvojen vaalimista noin 90 prosenttia valveillaoloajastani, mutta meikäläisen erottaa valtavirtapiiperöstä yksi varsin huomattava seikka.

Minä en saarnaa niille, jotka toteuttavat sisäistä kapitalistiaan sen kymmenen prosentin ajan.

Yksi asia, joka saa kerta toisensa jälkeen vereni kiehumaan, on yksityisautoilusta motkotus. Joo, se on vaaraksi ilmastolle. Joo, siihen pitää kiinnittää huomiota. Joo, sitä on humanistin pakko vastustaa vaikka itse matkapahoinvoinneissaan oksentaisi bussin takapenkille joka julmetun ajelulla. Olen samaa mieltä. Paitsi nyt ehkä viimeisestä kohdasta.

Suurena kokonaisuutena ja yhteiskunnan hyvää ajatellen asiaa ei käy kieltäminen, mutta jos joku minulle henkilökohtaisesti alkaa avautua maailmaatuhoavasta huristelustani, alkaa piiperrys tosissaan ottaa kupoliin. Ja se on jännä juttu että lähes poikkeuksetta nämä pätijät eivät a) osaa b) ole älyllisesti kykeneviä oppimaankaan autolla ajamista. Tai sen pahemmin muunkaan moottoriajoneuvon hallintaa. Ei, pyörää ei lasketa vaikka kuinka MOOTTORI OLISIT SINÄ.

Itse voin ihan rehellisesti sanoa, että jos pitäisi valita muutama objekti, joita kohtaan tunnen varauksetonta rakkautta ja jotka pelastaisin palavasta rakennuksesta, olisi autoni listan kärkisijoilla. Olen sairaalloisen kiintynyt siihen lommoiseen metallikasaan, ja ajan ärsyttävän usein vanhempieni nurkkiin notkumaan vain siksi, että saan viettää tunnin kahdestaan pikku kotteroni kanssa. Koska uskokaa tai älkää arvon arvostelijat, ajaminen on kivaa. Kokeilkaapa joskus. Jonkun muun autolla kuin minun.

Se kliseinen ja paljon puhuttu vauhdin hurma muuten on melko pitkälti paskapuhetta, sillä ajaminen lähes millä tahansa nopeudella tuottaa ajamisesta tykkäävälle rentouttavan zen-olotilan. (Toisaalta olen kyllä vähän jäävi kertomaan asiasta muuten kuin oman autoajeluni pohjalta, sillä vaikka se vaaleanpunainen läpyskä lompakossani antaa minulle valtuudet ohjata myös moottoripyörää, en ole pahemmin koskenut kaksipyöräiseen perseeni kasvettua kevytmoottoripyörästä ulos. Mutta koska tiedän kaiken, väitän motoristien toisinaan tykkäävän myös taajama-alueella huristelusta.) Ajaminen on intensiivinen ja rikastuttava kokemus, josta on mahdollista tehdä suorastaan elämys esimerkiksi musiikin avulla. Ollessani nuori oma kaveripiirini erikoistui paskan musiikin huudattamiseen autossa, nykyään kuuntelen vain hyvää musiikkia joten huudatan sitä autossani. Myös mukahauskat pelit ja leikit saattavat toimia. Siis jos sinulla on matkaseuraa, yksin pelaaminen kun on aika tylsää. Kokeiltu on.

Olen nyt julkisesti julistautunut yksityisten moottoriajoneuvojen käytön puolustajaksi ja autoani rakastavaksi saastaksi. Tarjoan täysin oma-aloitteisesti pääni vadille heti, kun pystyt näyttämään, miten se limited edition keräilykappale jonkun nollabändin esikoislevystä kuljettaa sinut punkkudarrassa hakemaan sitä elintärkeää hampurilaisateriaa.