Pirkon runokorneri: Miehet jotka pakastin

15.06.2013 at 14.47

Pienimmässä pakastimessa

Laiha-Kalle makoilee

Oltais oltu karismapari

Mutta dieettini rakoilee

 

Ei linnunluinen miekkonen

Saa oloa viehättäväksi

Oisitpa syöny ja treenannu poika

- Hartialinjani ei mee pienemmäksi

 

Seuraavassa arkussa

Jäätyy puikoiksi Heikin parta

Ihanat silmät ja upea keho

Eivät seuraani enää karta

 

Mikset koskenut uudelleen?

Missä meni pieleen?

Jos sietäisin hyistä pakkasta

Kävisin makuulle hauikses viereen

 

Kolmantena pakastettua

Sain Seurustelevan Herran

Mua veit kuin pässiä narussa

Kahden vuoden verran

 

Ehkä naisesi nyt kaipailee

Mutta kaipasin useammin

Nyt ainakin tiedän missä makaat

Syväjäässä oot raukeammin

 

Neljännen arkun mies on

Pakastettu hartaudella

Miksi tulit elämääni

Vuosikymmenen aikaisella?

 

En voi kanssasi vielä olla

Tuleva sulho, perheemme pää

Minun täytyy ensin seikkailla

Ei kotitupaan jämähtää

 

Sulat koko ajan voimakkaammin

Iho ja silmät jo pisaroi

Minä väännän pakastinta jäisemmälle

Mutta pitkään en estää voi:

 

Et jaksa enää odottaa

Että olisin valmis, sinun nainen

Makaisit jäässä vielä viisi vuotta!

Lupaan, tilanne on sit toisenlainen!

 

Siihen asti kartutan pakastimia

Täytin yhden taas viime yönä

En minä ole koskaan rakastunut

Ja suhtaudunkin tähän työnä

 

Ei tunteita peliin, koska ei niitä tule

Jäänoita on aivan turtaa

Mutta varmasti on joku jossain

Joka keräilytarpeeni murtaa

 

Niin että tuntuisi kai varpaissa asti

Meissä molemmissa

Että tässäpä me puuttuvat palat

Ollaan yhteen ilolla juurtumassa

 

Päästäisin pakkasukot vapauteen

Pienen vaimon löytäisi Kalle

Heikki varmaan missin tai mallin

ja Herra uuden hameen alle

 

Mut en tiedä voisinko päästää

Pois hartainta pakastettua

Kuka kymmenen kylmän vuoden jälkeen

Voisi edes rakastaa muita kuin mua?