Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
Koppalakkisia fiiliksiä

Miltä tuntuu herätä putkasta?

Kyllähän se hieman luonnetta kasvattaa, kun joutuu hakemaan vauhtia  Kisahallin päädystä. Silmien aukaisu oli avartava kokemus, kun yritin saada selkoa missä olin. Muistikuvat olivat täysin nollissa, koska juoppoputkaan ei ihan parin oluen voimalla päädy. Keltaiselta muovipatjalta noustuani ja harmaat betoniseinät nähtyäni tajusin, että mihin on päädytty. Siinä sitten pelonsekaisin tuntein toivoin, ettei ole tullut tehtyä mitään tyhmää.

Onnekseni olin syyllistynyt vain julkiselle paikalle sammumiseen, ja pääsin tiskin kautta ulos ilman sen kummempia ongelmia. Edes sakkoa en saanut.  Samassa kopissa oli lisäkseni mukava keski-ikäinen alan mies, jonka kanssa kävimme vapauduttuamme ottamassa parit pussikaljat. Minä tarjosin. Kyllähän siinä maanantaina työmatkalla hetken tuli mietittyä, että jos ensi lauantaina viettäisi yön ihan vaan kotona.

Mies, 27

 

Miltä tuntuu vittuilla poliisille?

Ihanalta. Sain kunnian tutustua saksalaisiin, siviiliasuisiin poliiseihin vaihto-oppilasaikanani G:n yliopistokaupungissa. Olin kiirehtimässä lounaalle yliopistolle, kun takaani kuului tylynlempeä käsky pysähtyä. Henkilökorttien vilautuksia myöhemmin paikalle kutsuttiin poliisiauto, ja vaatteideni joka onkalo käytiin läpi keskellä katua. En ollut tilanteesta kovin tyytyväinen, joten yhteistyöintoni oli olematon. Kun minulta kysyttiin, onko taskuissani aseita yms., totesin kuivasti, että ”kyllä, vasemmassa taskussani on ladattu konekivääri”. Paradoksaalista kyllä, se piristi tunnelmaa puolin ja toisin. Sain kyydin kamarille, kahdesta pahoinpitelystä epäiltynä. En jatkanut yhteistyötä lempeydellä, mutta onnekseni jäin ilman tuomioita.

Mies, 23

 

Miltä tuntuu joutua kuulusteluihin?

Päädyin äärimmäisen pitkän sattumusten sarjan vuoksi poliisin kuulusteluihin. Kuulusteluihin menemistä en jännitänyt yllättäen laisinkaan, sillä pidin koko tilannetta lähinnä koomisena. Yritin kaikesta huolimatta olla äärimmäisen skarppi, jotta säästyisin poliisien vinoilulta ja mahdollisilta rikosoikeudellisilta seuraamuksilta.   Kuulusteleva poliisi oli äärimmäisen mukava ihminen, ja pääsin sotkusta lopulta pelkällä varoituksella. Minulta otettiin sormenjäljet ja dna sylkinäytteestä. Laboratoriotiloissa oli aika karun näköistä porukkaa ja kuulusteleva poliisi totesikin lähtiessään väärän miehen joutuneen väärään paikkaan. Kokemus vahvisti positiivista mielikuvaani Suomen poliisista.

Mies, 21

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *