Verkko-Kieleke suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestölehti0509129976
kieleke@lists.utu.fi

Verkko-Kieleke
Armollisuus erottaa hyvän parhaasta

Arjessa, opiskelussa, työssä, harrastuksissa, normaalissa elämässä on tärkeää olla itselleen armollinen. Antamalla itselleen hieman löysää, voi saavuttaa entistä parempia tuloksia. Onnikin voi löytyä helpommin olemalla itselleen armollinen ja tyytyväinen hieman vähempään. Tätä näkökulmaa ei voi kuitenkaan soveltaa, kun pyrkii huippusuorituksiin, olemaan paras.

Parhaus vaatii uhrauksia. Esimerkiksi huippu-urheilussa parhaat eivät tee itsensä kannalta armollisia päätöksiä tai helpottavia kompromisseja vaan eteenpäin vieviä ja suoritusta parantavia ratkaisuja. Huippu-urheilijan palo menestyä, voittaa, ajaa armollisuuden edelle. Sitoutuminen vaadittavaan työmäärään ja kurinalaisuuteen ei sovi kuin harvoille. Vain voitontahtoisimmat yksilöt pystyvät sitouttamaan itsensä sellaiseen elämään mitä huippu-urheilu vaatii.

Huippu-urheilun armottomuus on myös vaatinut uhrinsa. Tuloksia on yritetty parantaa laittomin ja vaarallisinkin keinoin, mistä on koitunut vakavia seurauksia. Pitäisikö huipulle pyrkivien olla itselleen armollisempia? Varmasti pitäisi, mutta vaarantaisiko se pääsyn huipulle? Mahdollisesti vaarantaisi. Olisiko armollisuus sen arvoista? Ulkopuolisena on helppo sanoa, että olisi, mutta totuus lienee monimutkaisempi. Huippu-urheilijan mieleen ei pääse kuin huippu-urheilija. Urheilija, harrastaja, liikkuja, urheilun seuraaja tai asiantuntija voi arvella, huippu-urheilija voi kertoa mitä siellä liikkuu, mutta vain huippu-urheilija tietää tarkalleen mitä se on. Moni itsensä huipulle harjoitellut urheilija varmasti katuu tekemiään uhrauksia, mutta tuskin kukaan heistä on valmis myöntämään, että ei tekisi sitä uudelleen.

Olen itse harrastanut kilpailullista urheilua käytännössä koko ikäni. Tiedän, millaista on halu olla päivittäin parempi, halu voittaa ja menestyä. En kuitenkaan ole koskaan ollut valmis huippu-urheilun vaatimaan työmäärään ja kuriin, niihin uhrauksiin, joita huipulla vaaditaan. Olen ollut aivan liian armollinen itselleni ollakseni huippu-urheilija tai edes urheilija. Sen sijaan olen ollut juuri sopivan armollinen ollakseni onnellinen harrastaja. Haaveilla ei tehdä menestystä vaan työllä. Armollisuus erottaa hyvän parhaasta. Onneksi parhaus ja onnellisuus eivät ole sama asia.

Joonas Sillanpää
Kirjoittaja on Kielekkeen toimittaja, Kannan tapahtumavastaava ja toisen vuoden suomen kielen opiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *