Tutkimus on yliopiston tärkein tuote. Väitöskirjatutkimus on kuitenkin harvan herkkua. Millaista tutkimusta Fennicumilla on viime aikoina tehty? Kieleke haastatteli kahta suomen kielen tutkijaa, Kirsi-Maria Nummilaa ja Ville Virsua, joiden väitöstilaisuudet pidettiin alkuvuodesta.

Katsaus menneeseen

Kirsi-Maria Nummila on kiinnostunut vanhasta kirjasuomesta. (kuva: Kielekkeen arkisto)

Kirsi-Maria Nummila jatkaa Turun yliopiston suomen kielen oppiaineen vahvaa Mikael Agricolan kielen tutkimisen perinnettä ja tutkii väitöskirjassaan Tekijännimet Mikael Agricolan teosten kielessä henkilötarkoitteisten johdosten merkityksiä, funktioita ja rakenteita. Henkilötarkoitteiset johdokset tarkoittavat eri johtimilla muodostettuja, ihmiseen viittaavia ilmauksia (esim. kirjoittaa > kirjoittaja; apu > apulainen). Nummilan aineistona on Mikael Agricolan teoksia 1500-luvulta, ja hänen tavoitteenaan on tuottaa yleiskuva vanhimmassa dokumentoidussa suomen kielessä käytetyn kielimuodon tekijännimistä ja niiden suhteesta muihin henkilötarkoitteisiin ilmauksiin.

Nummila tutki jo pro gradu -tutkielmassaan 1600-luvulla eläneen Henrik Florinuksen tekstejä, joten väitöskirja on luonnollista jatkoa sille. Nummila päätyi Agricolan teksteihin siksi, että ne edustavat vanhinta kirjoitettua suomen kieltä, ja aineiston laajuuskin oli sopiva. Aiheen ja aineiston valintaan vaikutti myös se, että Nummila pääsi gradun valmistumisen jälkeen Suomen Akatemian rahoittamaan Mikael Agricolan teosten kielen morfosyntaktinen tietokanta -hankkeeseen.

Nummilan tutkimus kuuluu leksikaalisen morfologian eli sananmuodostusopin alaan, tarkemmin historialliseen johto-oppiin. Tutkimuksen näkökulma on semanttis-funktionaalisesti painottunut. 1500-luvun kirjasuomen tekijännimet ovat monitahoinen tutkimuskohde, jossa yhdistyvät morfologia, syntaksi ja semantiikka. Tekijännimien tarkastelu on toisaalta syntaktisten elementtien analysoimista ja toisaalta kulttuurisanojen tutkimusta. Kulttuurisanojen tutkimuksessa kieli ja kielenulkoinen maailma, tarkoitteet, niiden nimitykset sekä kulttuurihistoriallinen todellisuus ovat konkreettisesti yhtä.

Nummilaa innostaakin juuri kielen ja sen historiallisen kontekstin suhde.
– Kieli ei ole irti muusta maailmasta, ja tämä näkyy myös sanaston rakenteen ja alkuperän tasolla. Sanat tulevat sieltä, mistä niiden taustalla olevat tarkoitteetkin, hän sanoo.

Väitöstilaisuus pidettiin 21.1.2012. Nummilalla on päivästä lämpimät ja mukavat muistot, mistä hän kiittää erityisesti vastaväittäjäänsä, professori emeritus Tapani Lehtistä Helsingin yliopistosta.

Syventyminen nykyaikaan

Ville Virsu tositilanteessa. (kuva: Ilkka Numminen)

Ville Virsun erikoisalana on retoriikka. Väitöskirjassaan Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä Virsu tutkii sitä, miten yritysviestinnän sitouttamisfunktio toteutuu yritysten tuottamissa teksteissä. Sitouttaminen on yksi yritysviestinnän perustehtävistä, jolla vahvistetaan työntekijän sitoutumista työpaikan arvoihin, käytäntöihin ja tavoitteisiin. Perimmäisesti kyse on kontrollista.

Virsun tutkimus yhdistää retorista analyysia ja diskurssianalyysia. Tutkimuksen lähtökohtana oli huomio siitä ristiriidasta, että sitoutumista vaaditaan monissa yhteyksissä ja samaan aikaan työsuhteet ovat kuitenkin lyhyitä. Irtisanomisuutisia tulee jatkuvasti ja työntekijän tulevaisuus on epävarma. Sitoutumisen ohella työntekijän on oltava valmis muutokseen ja kehitykseen, dynaamisuuteen. Tämä jännitteinen asetelma kiinnosti Virsua. Innostavimpana asiana tutkimuksessaan hän pitää työn merkityksen määrittymistä ja työn kulttuurisen merkityksen pohtimista, vaikka tämä ei suuressa roolissa tutkimuksessa olekaan.

Vastaväittäjä Pekka Pälli oli tarkkana. (kuva: Ilkka Numminen)

Tutkimuksessaan Virsu päätyy tulokseen, että sitouttamisretoriikka on monitasoista, ja oletetut ristiriidat ovat selvästi läsnä.
– Siinä konstruoidaan kokonaisvaltainen sitoutumisen ja työhön suhtautumisen ideaalimalli: miten työhön tulee suhtautua, millaisia arvoja ja päämääriä tulee tunnustaa, miten tulee asennoitua ja kokea ja niin edelleen. Sitouttamispuhe konstruoi vahvasti samanmielisiä, kiinteitä ja homogeenisiä me-ryhmiä mutta pitää samaan aikaan yllä muutosvalmiuden vaatimusta ja nostaa yksityisyrittäjän ideologisen mallin työnteon ihanteeksi, hän sanoo.

Tutkimuksesta jäi paljon Virsua kiinnostavia asioita pois. Myöhemmin häntä kiinnostaisi tutkia esimerkiksi sitouttamisretoriikkaa julkisen sektorin työorganisaatioissa tai sitouttamisessa käytettyjä kertomusrakenteita.

Virsun väitöstilaisuus pidettiin 18.2.2012, jolloin Kielekekin oli paikalla seuraamassa tilaisuutta. Virsu piti väittelyosiota tunnelmaltaan rentona ja miellyttävänä, vaikka paikoin vastaväittäjä, Aalto-yliopiston dosentti Pekka Pälli, esittikin varsin kiperiä kysymyksiä. Kysymykset olivat kuitenkin kaikin puolin osuvia ja relevantteja. Väitöstilaisuus oli Virsulle hieno ja arvokas kokemus, mutta hän on tyytyväinen, ettei vastaavaan todennäköisesti kovin monta kertaa elämässään joudu.

Heräsikö kiinnostus?

Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaine järjestää jälleen tiedepäivän Fennicumilla tiistaina 24.4.2012. Tiedepäivänä opiskelijoilla ja henkilökunnalla on mahdollisuus esitellä omaa tutkimustaan sekä kuulla toisten projekteista. Tiedepäivän tarkoitus on tarjota opiskelijoille mahdollisuus harjoitella tieteellisen esitelmän pitämistä, antaa inspiraatiota omien tutkimusaiheiden keksimiseen sekä tutustuttaa opiskelijoita oppiaineessamme tehtävään tutkimustyöhön.

Annele Saikkonen